Päivä 14 | Tekapo - Chirstchurch

30.1.2011

Kalamiehet Pertti, Raimo ja Seppo Geraldinessa.

Homma alkaa olemaan viimeistä ajopäivää vaille valmis. Tekapon aamun on kotoisen raikas… kuulas keli ja +10 mittarissa. Tuo tuosta kuitenkin lämpenee. Ensimmäinen tunti on vielä Sormusten Herran maisemia, sitten pääsemme tasamaalle. Kyllä kyllä, sellaistakin Uudessa Seelanissa on Christchurchin seudulla ja siitä etelään. 

Yllä ja alla; Banks Penisulalla törmäsimme jälleen kerran maan parhaimpiin teihin... :]

Viimeinen ajopäivä ei kuitenkaan pääty tasamaalle. Ennen Chrischurchia kaarramme Banks Penisulalle, jossa monilukuiset mutkat seuraavat toisiaan lyhyin välein. Ja tänään näkyy muita moottoripyöriä enemmän kuin koko matkalla yhteensä. Johtuu sununtaista. Kaikke Chirschurchin motoristit tuntuvat olevan kaartamassa Banks Penisulan mutkia… mutta erittäin hämmästyttävää kyllä, niemimaan pienimmillä ja hauskimilla teillä ei näy pyörän pyörää jos kahta alamäkeen vastaantullutta polkupyörää ei lasketa!?

Yleisöä tien varrelta... kuka ihmetelee ja ketä?

Aorao on Bansk Penisulan Kaivopuiston ranta, johon tullaan esitelemään pyöriä. Me haukkaamme Aoraossa orgaaniset jäätelöt ja suuntamme Lyttontownin kautta Chrischurchiin. Lyttontownissa ei näkynyt yhtään merimiehemme Kaukon vanhaa heilaa… ;) … pyöriemme vuokraaja John Rains sen sijaan näkyy heti ajettuamme Johnin pihaan. Teemu, Jukka ja Janne saavat 160NZD rangaitukset pyöriensä kaadoista… yes, olivat paikaltaan kaatojo ensimäisenä päivänä, joita ei voi laskea kaatumisiksi. Seppo saa kympin rapsut avaimen katkaisemisesta takalaukun lukkoon. Me muut selviäme puhtain peperein. Tavarat hotellille ja päättäripäivälliselle... tänään haluamme turkkilaisia eväitä!

Homma hoidettu ilman yhtään vahinkoa... mikä aina hieno juttu. Kuva John Rainsin pihalata, joka on konepyöriemme koti. Kiitos Janne, Teemu, Kake, Hannu, Marjatta, Jukka, Raimo, Seppo, Teijo, Pertti ja Kirsi. Hieno matka... ja nyt tiedämme kaikki missä paratiisi on. Aatami ja Eeva olivat väärässä. Paratiisi on Uudessa Seelannissa.

Päivä 13 | Cromwell - Lake Tekapo

29.1.2011

Raotan verhoa varovasti ja totean, että taivas on kirjaimellisesti kaikkea. Kirkkaan sinisestä tumman puhuvaan mustaan ja kaikkea siltä väliltä. Ensimmäisen ajotunnin aikana pitääkin hyvin paikkansa uusi seelantilainen sanonta, että jos sää ei mielytä odota viisi minuuttia. Muutama ripaus tulee ensimmäisen tunninkin jälkeen vettä mutta sitten taas loppupäivä sinisen taivaan alla.

Mt.Cookin tieltä löytyi nimikko luukautti (=näköalapaikka :)

Keskellä Mt. Cookille vievää tietä... välillä vauhdikasta suoraa ja välillä mukavaa sopivan loivaa tai sopivan tiukkaa mutkaa.

Alla parkissa Mt. Cookin huipun jäätiköt taustana.

Ja jos olemme ennenkin ajaneet maan upeimpia pätkiä niin taas tänään ajetaan. Twizelin ja Mt. Cookin väli menee maan ykkösteiden joukkoon Kuinkahan paljon yhdessä maassa voi olla maan ykkösteitä?). Ja maisemat ovat kuin Taru Sormusten Herrasta elokuvista… mikä johtuu paljolti myös siitä että Taru Sormusten Herrasta elokuvat on kuvattu täällä. Harva maa tällä planeetalla on yhtä tasaisen hulppea motoristin kannalta kuin Uusi Seelanti. Mutta samaan hengenvetoon täytyy todeta, että en kyllä henkilökohtaisesti tänne kovin äkkiä olisi valmis muuttamaan. Täältä kun on pahuksen pitkä matka joka paikkaan. Ja ainakin oma psyyke tukehtuisi nopeasti maan pikkusöpöyteen… mutta yes. Turistina pari viikkoa on enemmän ja vähemmän mopopojan taivasta… ;)

Ajopäivä päättyy Lake Tekapoon Lake Tekapon rannalle, joka turkoosi järvi lumihuippuiset vuoret taustanaan. Raimo edelleen Uimaseura Uuden Seelannin Pingviinit, ainoa jäsen!

Yksi Uuden Seelannin monilukuisista silloista. Maasta löytyy yllättävän paljon yksikaistaisia siltoja myös pääteillä. Kirsi etualalle. Janne ajaa RT'llä enduroa takana.

Veljekset jäätelöllä... Raimo on luonnostaan kova poika syömään jäätelöä (= noin jäätelö per tauko ;) ... loppumatkasta näkyy tarttuneen tuo muihinkin veljeksiin. Mutta jäätelö tiellä pitää, tiesihän sen Vatanenkin aikoinaan.

Päivä 12 | Te Anau - Cromwell

28.1.2011

Uimamaisteri Saarinen... meistä muista ei ollut sateen koleassa kelissä kuin yleisöksi.

Yes yes, taivas aukenee ja alkaa laskemaan vettä niskaamme päivän ensimmäisellä pätkällä… ja sitten sitä tuleekin koko ajan päivän viimeistä ajotuntia lukuunottamatta… mutta ei me olla sokerista, eikä liuettu veteen. Kostea olo sen sijaan tuli kyllä.

Suomalaista sademotoristimuotia Bluffissa, Uuden Seelannin eteläkärjessä; vasemmalta Teemu, Jukka, Seppo, Marjatta, Kauko ja Pertti.

Tuosta kun suoraan länteen uimaan lähtisi, niin Australia olisi kohdalla noin 2500km kroolaamisen jälkeen.

Te Anausta suunta on etelään. Itse asiassa niin paljon etelään kuin tietä pitkin pääsee. Päätepiste tulee vatsaan Bluffissa, joka Uuden Seelannin eteläisin piste. Bluffissa uimisesta on ollut paljon puhetta ja yksi jos toinen kehunut menevänsä uimaan maan etelä -pisteessä. Tosimiehiä löytyy Bluffissa kuitenkin vain yksi, Raimo, joka sukeltaa Tyyneen Valtamereen uusissa urheilushortseissaan. Meille kaikille muille, on liian kylmä tai sataa liikaa tai ei ole pyyhettä tai rantakivet liian liukkaita jne… eli me muut paperia ja Raimo rautaa… :]

Clifden nimisen kylän infokioski. Se tosin paljastui infokioskiksi vasta kun Janne ja Raimo olivat menneet sisään.

Bluffista matka jatkuu Inversgillin kautta kohti Dunediniä, joka matkamme tasaisin osuus. Mutta no hätä, käännyttyämme päivän päättäriä Cromwelliä kohti tiet alkavat taittumaan ja tasamaa muuttuu joksikin mitä ei ole. Golden Gate hotellissa patterit päälle ja kasvihuoneilmiöitä luomaan huoneisiin märistä kappeista. Mutta yes, vaikka tänään satoikin, niin yleisesti ottaen kelit ollet varsin oivat. Täällä kun keli on sama kuin suomen kesässä... sataa tai paistaa.

Maatalouskoneenkuljettaja Haapanen treenaamassa traktorimiehen uraa.

Päivä 11 | Queenstown - Te Anau

27.1.2011

Taukotupa Te Anaussa. Joillakin on mukavampi penkki kuin toisilla.

Ja kirkkaus tuli eilisen sateen jälkeen. Kanamunat, pekonit ja makkarat pois lautasilta ja matkaan. Queenstown jää nopeasti horisonttiin ja eteen tulee uusia ja uusia vuoria. Alkupäivästä vähän matalampia mutta loppupäivästä sitäkin upeampia. Te Anaussa huikoset, joka myös tuleva majakaupunkimme ja kohti Milfords Soundia, joka Te Anausta 120km ylös ja sama alas. Milfords Sound osoittautuu myös upeimmaksi paikaksi joka matkallamme tullut kohdalle… ja itse asiassa taitaa olla upein kohta koko Uudesta Seelannista. Jäätiköitä, lumihuippuisia vuoria, vuonoja ja se tie sinne ja takaisin. Paljon enemmän kuin ihan yees. Te Anaun ja Milfords Soundin välilnen 120km yhtä motoristin taivasta… ;)

Milfords Soundissa maltamme jättää pyörämme vajaan kahden tunnin vuonoristeilyn ajaksi ja nousta laivaan… no, ei varsinainen laiva mutta jotakin samaa vähän isompana kuin Helsingin Kauppatorin laidasta risteilevät Royal Linen päiväristeilijät.

Risteilymaisemia Milfords Soundilla. Kauko häärää vasemmalla ja siitä; Marjatta, Kirsi, Teijo, Pertti ja Hannu takaoikealla.

Veljekset kuin ilvekset... ostaisitko näiltä veljeksiltä käytetyn toyotacorollan? ... :] ... vasemmalta Raimo, Jukka, Janne ja Teemu.

Takaisin Te Anaussa ennen ilta kahdeksaa. Päivän kilometrit våhän reilu 400. Eteläsaarella taittaa helposti kuusikinsataa kilometriä päivässä. Tiet hyviä ja liikennettä vähän. Tosin kuudella sadalla ei jää aikaa juuri muuhin. Päivät niin ikään tammikuussa pitkiä. Pimeys laskeutuu vasta iltakymmeneltä

Yllä ja alla Te Anau - Milfords Sound tien maisemia... jotka ei tammikuun maisemiksi lainkaan pahat.

Sushi tekee onnelliseksi... kysykää vaikka Sepolta, joka elämänsä ensimmäiselle sushi aterialla... ;)

Päivä 10 | Queenstown

26.1.2011

Seitsemän meistä viidellä pyörällä irtosi aamulla kulttuurikäynnille Arrowtowniin. Kuvassa Kirsi (selin), Pertti, Hannu, Marjatta (pakkaamassa) ja Kake. Minulla Kirsin V-Stromi koeajossa kun Kirsi Teijo kyydissä... ja täytyy todeta, että yllättävän mukava pyörä ajaa... ei millään tavalla seksikäs, mutta mukavampi ajaa bemarin bokserit.

Pitkät unet ja kohti Arrowtownia, joka paikallinen Dawson City… kullankaivajien kaupunki. Tosin paljon siloposkisempi kuin Dawson City Yukonissa. Mutta yes, täällä oli paikallinen kultaryntäys 1800 -luvun lopussa. Nyt kaupunki kuin karamelli.

Tähän meistä ei ollut, mutta Teijon kanssa päätimme, että ensi kerralla... ;]

Arrowtownista nokat kohti toista kulttuurihistoriallista kohdetta. Siltaa, josta benji- hypyt lähtivät leviämään maailmalle 1988 alkaen. Queenstownin kyljessä on vanha 6-tien silta, josta tehtiin ensimmäinen kaupallinen benji- hyppy 1988… ja siitä se lähti leviämään maailmalle kulovalkean tavoin. Alkuperäinen benji- hyppy tehtiin 43m korkealta sillalta… ja niitä tehdään samalta sillalta yhä edelleen. Tänä päivänä tuo 43 metriä kuitenkin paperia. Queentownissa tänään mahdollista tehdä myös maailman korkein benji- hyppy, joka ei enempää eikä vähempää kuin 300 metriä! Täytyy tuumata tuota seuraavaan kertaan!

Jukka ja Raimo kulttuurikäynnillä paikallisessa lounasravintolassa. Pojat joutuivat tyytymään yhteiseen tyttöystävään.

Vapaapäivämme Queenstownissa aika vetinen… eli sataa sataa ropisee, mutta eiköhän tuo huomiseksi kirkastu kun ohjelmassa Milfords Sounds.

Vapaapäiväkruisailullla Quunstownin ympäristössä. Ylhäällä Kirsi, Teijo ja Pertti. Alhaalla Hannu.

Tämä tiukkailmeinen kaveri oli hotellimme 19 -vuotias vahtikissa. Kissakuva Sepolta ja häneltä myös kissaisia terveisä kotiin.

Päivä 9 | Fox Glacier - Queenstown

25.1.2011

Fox Glacierin Sunset Motellimme aamumaisemaa. Huonompiinkin maisemiin on joskus herätty.

Aurinko paistaa ja linnut sekä moottorit laulavat aamulla. Aamupäivällä muutama pilvi ja sen kaverit kiipeävät taivaalle, mutta sadekamppeita ei tarvi kaivaa esiin koko päivänä. Konepyöräilijät käynnistyvät tänäänkin normaalikolestrooleilla… pekonia, munia ja makkaraa ameriikan tyyliin. Vähän on kyllä ilmassa, että annoksia pitäisi pienentää. Jukalta jäi toissa-aamuna puolet makkaroista syömättä ja tänään Marjatalta… :)

Kauko ja Kaukon tyttöystävä Marjatta sekä Marjatta ja Marjatan kundikaveri Kake Lake Wakatipun yläpuolella.

Kirsi ja Kirsin V-Strom, jonka perässä pojat eivät oikein meinaa bemareillansa pysyä... ;]

Päivän 400km reitin upeimpia pätkiä ovat Lake Wanakan ja Lake Hawean rantapätkät. Hauskin mutkapätkä osuu aivan loppuun Cardronan hiihtokeskuksen ja Queenstownin väliin. Eikä noissa päivän muissakaan osuuksissa moittimista… eli niin sanotusti ihan jees… ;]

Päivän päättäri on Etelä Uuden Seelannin keskus tai ainakin turiskeskus Queenstown, joka siisteydessään kuin suoraan muumimaa Ruotsista ja enemmänkin. Eli menee jo vähän ylisteriilin puolelle mutta muuten erinomaisen mukava pikkukaupunki, jossa päivä päättyy hyvänmakuiseen korealaiseen ravintolaan, jos vain korealaisista mauista pitää.

Näin Queenstownissa. Törpöttely loppuu julkisilla paikoilla joka ilta kello 10... ja tämä tarkoittaa myös kaupungin ravintoloiden terasseja!

Korealaisten eväiden makua ja laatua ihmettelemässä. Kaupungin kokoon nähden, sieltä löytyy hämmästyttävä määrä eri maiden makuja.

Päivä 8 | Greymouth - Fox Glacier

24.1.2011

Ilmapojat; Teemu, Seppo, Pertti, Hannu ja Jukka jäätikön yläjuoksulla.

Maatyttö ja maapojat: Kirsi, Raimo, Teijo, Janne ja Peter jäätikön alajuoksulla.

Pohjois-saari sataa ja tulvii tällä hetkellä uutisten mukaan, mukaan mutta Etelä-saarella heräämme auringon paisteeseen. Ja sitä jatkuu sitten koko päivän. Päivän kilometrit ovat hyvinkin maltilliset, ainoastaan 250. Syynä Etelä-saaren alpit, jotka

ovat päivän päättärimme. Pääpysäkkejä niillä ovat Frans Josef ja Fox Glacier. Meidän on Fox Glacier.

Frans Josefissa pysähdyimme Kiwi Wildlife Centeriin, jossa Kiwi -lintuja neljä kappaletta. Pimeässä hallissa näimme kaksi juuri ja juuri. Frans Josefin Kiwi-centerin voi kyllä huoleti jättää väliin vaikka sen mainokset muuta yritävät muuta väittää.

Fox Glacierin helipokterilentoa jäätikölle ei sen sijaan kannata jättää väliin… ei ainakaan jos ei ole moista lentoa ennen tehnyt. Maan korkeimman vuoren Mt. Cookin maisemat ovat huikeat ja kopteri tekee välillä laskun, joten siellä pääsee myös lumisotasille jos tarve vaatii.

Kahvitauko Orikatossa.

Muutama suorakikin löytyy Uudesta Seelannista. Tässä yksi Greymouthin ja Fox Glacierin välistä.

Jäätikön lähestyminen maata pitkin ei sekään ole mikään masentava kokemus. Päinvastoin. Tie vie kilometrin päähän ja siitä polku perille… eli mukava pieni patikkaretki luomiskertomuksen maisemissa. En tosin ollut luomiskertomuksessa läsnä, mutta voisi hyvin ainakin kuvitella, että sen maisemissa oli jotakin samaa… ;)

14 Uuden Seelanin noin 6 miljoonasta lehmästä.